20.9.2006

Hevosia ja poneja

Moni tulee tänne varmasti katsomaan käsityöjuttuja ja varmasti harmistuu, kun minä löpisen täällä kaikkea muuta, mutta en sitä mitä varten olen blogini perustanut. No, minäpä nyt yritän puolustautua ja selitellä..

Olen tosiaan ollut nyt saamaton, mutta johtuu ihan uudesta työstäni, johon olen panostanut täysillä. Työ ensin ja sitten kaikki muu. On ollut totuttelemista 2-vuorotyöhön ja työssäni on paljon uutta oppimista. Nyt pikkuhiljaa alan tottua tähän nykytilaan ja yritän saada muustakin elämästäni otetta. Oikeasti pitäisi kyllä alkaa aikatauluttaa elämäänsä ja vähentää hieman yöunien määrää. Ainakin viimekin yönä nukuin 10-tuntia! Apua!!

10 tuntia unia + 8 tuntia töissä + 1 tunti työmatkoihin=19 tuntia

Muuhun touhusteluun jää siis 5 tuntia. Minne se aika katoaa?! Syömiseen, kodinhoitoon, kaupassa käymiseen ja netteilyyn.. Tv:n katselukin on jäänyt nyt tosi vähiin. En nyt edes seuraa mitään sarjoja, josta olen kyllä onnellinen etten ole koukussa. Olen aiemmin kironnut tv:n elämää heikentävää vaikutusta ja haaveillut koko laitteen hävittämistä. Tämä työ siis on ollut aika hyvä ratkaisu tv:n vaikutuksen mitätöimiseen. Kun on kotona iltaisin vain joka toinen viikko niin on aika huono seurata mitään sarjoja.

Tosiasiassa joka toinen viikko nukun liikaa ja joka toinen viikko liian vähän. Näin iltavuoroviikolla nukun aamupäivisin pitkään ja aamuvuoroviikolla taas nukun liian lyhyet unet.

Sitten yksi syy miksi tykkään kirjoitella elämästäni täällä on suku ja ystävät. Suurin osa heistä asuu muualla suomessa (tai ulkomailla) ja olen melko huono pitämään yhteyttä, joten tämä on mielestäni mainio tapa kertoa kuulumisia eikä tarvitse kaikille erikseen ilmoitella. Olette kuitenkin paljon mielessäni vaikka minusta ei mitään kuuluisikaan! Onhan minulla paljon aikaa ajatella teitä =)

Kuvia lupailin ja tässäpä niitä. Käytiin viikonloppuna kyläpaikkamme naapurissa katsomassa ihania hevosia ja poneja. Niitä piti tietenkin valokuvata. Mukana myös koiraystävämme Pirpana.

























Koirat perinteisesti pitävät keppileikeistä, mutta tämä keppileikki ei ole siitä perinteisemmästä päästä. Kivoja kuvia saatiin ja hauskaa oli!


2 kommenttia:

kuttu kirjoitti...

Ihania heppakuvia! t. toinen heppoihin hurahtanut ;)

Kati kirjoitti...

Meillä on mummolassa ollut hevosia, kun olin lapsi. Hevoset laitettiin pois, kun olin noin toisella luokalla. Harmi vaan, että olin silloin vielä liian pieni touhutakseni niiden kanssa sen enempää. Hevoset tuovat aina ihanan lapsuuteni mieleen =)