Vihreä aalto

Olen kyllästynyt pitämään aina samaa kaitaliinaa ruokapöydässä. Liina on kyllä suosikkini, mutta vaihtelu tekee terää, joten tekaisin nyt uuden liinan samoilla mitoilla 190 x 25 cm. Valmiita tilkkusuikaleita oli jäänyt reilusti yli kassin teosta, joten käytin niitä tähän ja liina oli nopeasti valmis ja värihän ei sitten ole mikään yllätys. No, kun keväänvihreä nyt vain sopi noiden kaitaleiden taustaksi, seli, seli.




Nyt aion kuitenkin unohtaa liinan hetkeksi ja otan käyttöön vasta uudessa kodissa. Noin kuuden viikon kuluttua meidän tilapäinen asumisratkaisu vihdoin loppuu ja me muutetaan oikeaan kotiin :D Ehdittiin me sitten asua tässä tilapäisratkaisussa peräti seitsemän kuukautta = seitsemän kuukautta poissa Vaasasta, aletaan kai olla jo aika Tamperelaistuneita. Ollaan kyllä tosi innoissamme, mutta ei ihan vielä kannata alkaa pakkaamaan. Sisustuslehdet alkaa nyt kyllä kovasti kutsumaan luokseen ja tilkkutöitä on entistä kivempi tehdä.

Kevään vihreää kevättä odotellessa

Modan 1/2006 röyhelöhuivi syntyi Riitulta saamastani Novitan Rose Mohairista. 50 g lankakerä kului tähän melko täydellisesti, vain muutaman sentin pala lankaa meni roskikseen. Kävisipä useamminkin näin, ettei tarvitsisi mitään pieniä lankanyttyjä alkaa säilyttelemään. En ole vielä huivia testannut käytössä, kun se vaatisi varmaan soljen kaverikseen pysyäkseen kaulassa ja solki on vielä hieman hakusessa. Lyhyen röyhelöhuivin käyttö vaatii hieman totuttelua ja värikin on aikasta sähäkkä!

Karhun uusi elämä

Varmasti kaikki ovat joskus toivoneet löytävänsä aarteen keväällä lumien sulaessa. Äidilleni kävi niin joku vuosi sitten kävellessämme entisestä Vaasan kodistani keskustaan. Tarkkaavainen äitini löysi maasta hiekan seasta pilkistämästä Kalevala korun kalevankarhu korviksen. Hän antoi korun minulle ja minä laitoin sen talteen. Olin tässä hiljattain menossa juhliin ja olin kaulakorua vailla, niinpä minä tyhjensin, tutkin ja järjestin korurasiani toivoen löytäväni sieltä asuuni sopivan korun. Sieltäpä se karhu löytyi ja inspiroiduin sinä iltana vihdoin antamaan karhulle uuden elämän. Riipus olisi varmasti ansainnut hienommat helmet ja lukon seurakseen näiden halpamallien sijaan, mutta käytin pois mitä omista varastoista löytyi. Korusta tuli mielestäni ihan kiva. Juhliin tosin laitoin asuuni sopivamman korun, mutta olen jo arkena ehtinyt muutaman kerran karhua ulkoiluttamaan.