Varmasti kaikki ovat joskus toivoneet löytävänsä aarteen keväällä lumien sulaessa. Äidilleni kävi niin joku vuosi sitten kävellessämme entisestä Vaasan kodistani keskustaan. Tarkkaavainen äitini löysi maasta hiekan seasta pilkistämästä Kalevala korun kalevankarhu korviksen. Hän antoi korun minulle ja minä laitoin sen talteen. Olin tässä hiljattain menossa juhliin ja olin kaulakorua vailla, niinpä minä tyhjensin, tutkin ja järjestin korurasiani toivoen löytäväni sieltä asuuni sopivan korun. Sieltäpä se karhu löytyi ja inspiroiduin sinä iltana vihdoin antamaan karhulle uuden elämän. Riipus olisi varmasti ansainnut hienommat helmet ja lukon seurakseen näiden halpamallien sijaan, mutta käytin pois mitä omista varastoista löytyi. Korusta tuli mielestäni ihan kiva. Juhliin tosin laitoin asuuni sopivamman korun, mutta olen jo arkena ehtinyt muutaman kerran karhua ulkoiluttamaan.
2 kommenttia:
Kaunis! Aina sitä hienompaa ja parempaa materiaalia löytyy kaupoista, mutta hyvä käyttää omia varastoja, saa myös heti korun käyttöön.
Lämpimät kiitokset antamastasi Nice Day -tunnustuksesta.
hyvä alkuhan sinulla on jo koruilulle... jos aloittaa meinaat kunnolla, kannattaa varoa. se vie nimittäin mukanaan.
Lähetä kommentti