Tämä oli erityisen hauska idea, Katin tee. Minähän olenkin kova teen lipittäjä, etenkin kun hiljattain lopetin kahvin juonnin. Kahvi ei vaan sovi minulle, vaikka aamukahvia on kyllä vähän ikävä. Pikakahviin tosin sorrun melkein päivittäin, se tuntuu sopivan minulle paljon paremmin. Lieköhän se pahempaa myrkkyä kuin tavallinen kahvi!?
Tein omat teekuppini valmiiksi heti ilmoittautumisajan loputtua helmi-maaliskuun vaihteessa. Oli muutto tulossa, niin yritin saada nämä äkkiä tehtyä, kiirehdin vähän liikaakin. Yksityiskohtia ja kangasvalintoja olisi voinut vielä hioa.
Oli mielenkiintoista nähdä miten erilaisia kuppeja muut ovat saaneet, käykääpä kurkistamassa Maijalla, Katjaliinilla ja TilkkuSadulla.
Täällä alkaa koti näyttää jo kovasti kodilta, vaikka vielä vähän pyörii tavaraa nurkissa etsimässä paikkaansa. Seinät on vielä ihan tyhjät ja naulattomat täällä tehdyn seinäremontin jäljiltä, edes kelloa ei olla saatu seinään, porakone on vielä kaupassa ja niin on uudet verhotkin. Kaikki vanhat verhot on tänne liian lyhyitä, yhtä lyhentämätöntä verhoa lukuunottamatta. Parasta tässä asunnossa on tila, en ole koskaan ennen asunut näin väljästi. Taidan saada peräti tilkkukankaanikin hienosti kaappiin, vielä ne ei siellä ole. On tämä ollut vähän outoa, kun ollaan muutettu kaksi kertaa seitsemässä kuukaudessa, toisin sanoen ollaan asuttu kolmessa eri asunnossa vuoden sisällä. Jotain postia lähetetään meille vieläkin Vaasan osoitteella ja tänne kolmanteen asuntoon nekin on vain tiensä löytäneet, mokomat laskutkin!!
